www.espoonlahdenteatteri.net

Simo Lyly: Mulla on se lommo (2010)

28.5.2010 järjestimme teatteri-illan Kahvila Nekassa (Kannusillan väestönsuoja) – ”Teatteria kahvilassa”. Tapahtumassa esitimme kevään 2010 näyttelijän-työnkurssilla valmistettuja kohtauksia, ns. demoja. Maiju Leistin vetämä ryhmä esitti myös improvisaatiota.

Lisäksi teatterimme valmisti tapahtumaan lyhyt­näytelmän

Mulla on se lommo

Ihmisiä ei enää kutsuta kotiin. Ihmiset tapaavat toisiaan ravintoloissa, baareissa ja kahviloissa. Yleensä kotona käytävät keskustelut ovat siirtyneet kahviloiden pöytiin. Ja näyttämölle. Se on suurkaupunkilaisuutta. Yksityisestä on tullut julkista. Kahvila on kohtaamisen paikka. Ihmisiä tulee ja menee, kahvi porisee ja pulla tuoksuu. Mutta mitä tapahtuu, kun dialogi lakkaa ja muuttuu monologeiksi?

- Essi Orava 

Ohjaus Essi Orava. Teksti Simo Lyly. Ääni ja valo Anton Krylov

Rooleissa Anna Henttonen, Hannu Hurme, Anton Krylov, Ida Saukkomaa, Gert Vimpari.

"Mulla on se lommo", käsikirjoitus ...

Kohtaus näytelmästä (Hannu Hurme, Ida Saukkomaa), 9:17 min:

7W2lFpcqlQM

Harri Virtanen/Carlo Collodi: Pinokkio (2010)

PINOKKIO

Ensi-ilta LA 17.4.2010

Uskallatko hypätä seikkailuun, jossa matkaa vauhdittavat maailman pisin käärme ja merten valtavin valas? 

Pinokkio on yllättävä kokoperheen esitys rakastetusta klassikkotarinasta.

Astu mukaan satumaailmaan, jossa Pinokkion matkaan sulautuu teatteria, nukketeatteria, sirkuksen taikaa sekä varjojen mystiikkaa. Esitys luo eteesi vahvasti visuaalisen, lattiasta kattoon ulottuvan elämyksen.

Suositusikä 5-100V, kesto 45 min.

Harri Virtasen dramatisointi italialaisen Carlo Collodin klassikosta. 

Ohjaaja Arto Reunanen.

Esitykset:

LA 17.4. klo 13 ENSI-ILTA
SU 18.4. klo 14
LA 24.4. klo 14, 16
SU 25.4. klo 14

TO 13.5. klo 14, 16 (Helatorstai)
LA 15.5. klo 13
SU 16.5. klo 14
LA 22.5. klo 14, 16
SU 23.5. klo 14


Liput 8 e.

Lippuvaraukset: 044 290 1075 TAI sähköpostitseespoonlahden_teatteri@hotmail.com (HUOM. alaviiva); ilmoita myös puhelin-numerosi.

Esitykset Matinkylän monitoimitalon teatterissa, Matinraitti 17, Espoo. 600m Isolta Omenalta. 
Sijainti ja yhteydet …

Rooleissa: Ulla Anteroinen, Jenna Hellsten, Kari Hilvenius, Samuli Jaskio, Outi Koskelo, Anna Lindholm, Inka Ristola.

Äänisuunnittelu, musiikki: Jaakko Autio. Puvustus: Mimosa Lindahl, työryhmä. Valot: Mimosa Lindahl, Lauri Lundahl. Nuken rakennus ja käsittelyohjaus: ElinaPutkinen. Julisteen ja flyerin kuvitus: Sinikka Rossi. Tuottaja: Karita Blom.

Kuvat: Marek Sabogal.


Pinokkio. - Vasen kuva: Pinokkio (Outi Koskelo), Aasinajaja (varjo, Kari Hilvenius). - Oikea kuva: Pinokkio (edessä, Outi Koskelo), Käärme (Ulla Anteroinen). 


Pinokkio. - Suuri Tulennielijä (edessä, Anna Lindholm), Pinokkio (Outi Koskelo.)


Pinokkio. - Vas. Kettu (Jenna Hellsten), Kissa (Samuli Jaskio), ohjaaja Arto Reunanen.



Pinokkio
, ensi-ilta 17.4.2010. - Alhaalla vas. Rumpali (Inka Ristola), Pinokkio (nukke), Pinokkio (OutiKoskelo). - Ylhäällä vas. Käärme/Kala-akka (Ulla Anteroinen), Kettu (Jenna Hellsten), Gepetto/Aasinajaja (Kari Hilvenius), Kissa (Samuli Jaskio), Lauri Lundahl (valot), Suuri Tulennielijä/Merenneito/Kala-akka (Anna Lindholm), Mimosa Lindahl (valot, puvustus), ohjaaja ArtoReunanen. - Kuva: Karita Blom.

TodellisuusSirkus - Luigi Pirandellon "Kuusi henkilöä etsii tekijää" (2009)

Esitykset Matinkylän monitoimitalon teatterissa 6-17.6.2009

TodellisuusSirkus - Luigi Pirandellon "Kuusi henkilöä etsii tekijää"



Todellisuussirkus - Luigi Pirandellon "Kuusi henkilöä etsii tekijää" (2009).
Isä (Kari Hilvenius), Tytärpuoli (Anna Henttonen). - Kuva © Hannu Hurme.
 

Pirandellon näytelmä on teatteri teatterissa. Näytelmässä on vähintääkin kolme tasoa. Siinä tutkitaan näytelmän roolihenkilöiden, näytelmän todellisten henkilöiden ja teatterimme lihaa ja verta olevien näyttelijöiden henkilökohtaista todellisuutta.


”Et ole mitään ilman yleisöä”

”Meillähän on harjoitus! Kai te sen tiedätte, ettei silloin ketään saa päästää sisään! Keitä te olette? Ja mitä te tahdotte?”
”Me haemme kirjailijaa.”
”Ei täällä mitään kirjailijaa ole. Tämä tässä ei ole mikään uusi näytelmä”
”Hyvä! Meistä tulee teille uusi näytelmä!”
”Meillä ei ole muuta todellisuutta kuin illuusio.”

Kerro meille tunteesi! Tuo se yhteiseksi koko maailmalle! Ole joku! Tuo tarinasi lavalle, kaikkien nähtäväksi, kaikkien koettavaksi! Me teemme siitä todellisen shown! Tervetuloa likaiseen peliin, näkemään ja kokemaan taidetta! Tervetuloa TodellisuusSirkukseen!

”Kun tie käy yhä syvemmälle ihmismieleen, voi jotain mennä joskus pieleen. Ihan sama mistä tulet, tänä vuonna selviää kuka oikeasti olet.” (Big Brother/Sub-tv)

Mikä on todellisuutta? Voitko sinä sanoa todella kuka sinä oikeasti olet? Kuka olit eilen? Tänään? Huomenna? Roolit etsivät tekijää ... mutta kuka lopulta on todellinen tekijä?

Hanna Mykkänen

Rooleissa: Anna Ahosniemi, Ulla Anteroinen, Henrik Forsberg, Reetta Heiskanen, Anna Henttonen, Kari Hilvenius, Hannu Hurme, Juho Jakka, Samuli Jaskio, Pihla Knaapila, Outi Koskelo, Seija Kärkkäinen, Hans Majewski, Miia Nurmi, Inka Ristola, Marianna Salin, Ida Saukkomaa, Gert Vimpari.

Ohjaus ja sovitus Hanna Mykkänen, ohjaajan assistentti Essi Orava, lavastus Hanna Mykkänen, Lauri Lundahl ja työryhmä, musiikki- ja äänisuunnittelu Serafiina Julkunen, valosuunnittelu ja tuotantoassistentti Lauri Lundahl, pukusuunnittelu Tarita Filppa, puvustus Maiju Leisti ja Jenna Hellsten, tuotanto ja markkinointi Tarja Koski ja Simo Lyly.


Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle

TodellisuusSirkus / esse 11.6.2009 (Espoon seurakuntien lehti)

TodellisuusSirkus / Kirkkonummen Sanomat 7.6.2009

TodellisuusSirkus / Länsiväylä 3.6.2009

TodellisuusSirkus / Kansan Uutiset 11.6.2009

Simo Lyly: Karvainen aurinko (2009)

Ensiesitys Matinkylän raittikarnevaaleilla 16.5.2009 (Matinkylän monitoimitalon teatterissa) ja kaksi esitystä Leppävaaran raittikarnevaaleilla 3.9.2009 (Kauppa- keskus Galleriassa ent. Tiimarin tiloissa).

KARVAINEN AURINKO

- Jos olet rakastunut, niin ei kai silloin tarvitse itkeä?
- Niin, ei kai. Itkettää vaan, vaikka on onnellinen. Mistä tietää, että on rakastunut?
- Jos tuntuu siltä, että aika on ikuista, ja samalla pelkää, että se loppuu. 
- Juuri siltä minusta tuntuu! Onko se niin yksinkertaista?

 

Karvaisen auringon alla
 
Toisilleen tuntemattomat ihmiset kohtaavat juna-asemalla. Jokaisella on omat matkatavaransa ja matkamuistonsa. Tärkeintä ei ole määränpään tavoittaminen, vaan sen tavoitteleminen. Muistot ja unelmat, toteutuneet tai toteutumattomat, ovat elämämme kantava voima. 

Tämä näytelmä on tehty hymyillen, rakkaudesta haaveisiin ja elettyihin hetkiin. Karvaat kokemukset kuuluvat elämään.
 
Teksti on kirjoitettu varta vasten tätä työryhmää varten. Kantaesitys oli Matinkylän raittikarnevaaleilla toukokuussa 2009.
 
Tarja Koski

Ohjaus: Tarja Koski. Teksti: Simo Lyly

Rooleissa: Loja Dahlgren, Jenna Hellsten, Meku Kanniainen, Minna Rahikka, Juha Salmen, Eija Tikander, Riina Väisänen.

"Karvaisen auringon" teksti ...


Karvainen aurinko (2009). Anton (Juha Salmen), Rebekka (Minna Rahikka).


Vas. Cecilia (Eija Tikander), Ursula (Meku Kanniainen).

Kuvat © Hannu Hurme.

Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle

Kaarlo Kankaanpää: Purkaus - raakaa puhetta rakkaudesta (2008)

Esitykset Kannusillanmäen kesäteatterissa 6-18.6.2008


Kyllä se oli se eka krapula. Se makasit sängyssä taju kankaalla ja haisit hieltä kuin mies. En mä tajunnut että sellaista voi olla. Pikku darran mä olisin ymmärtänyt, mutta en sitä että sä täriset koko päivän etkä pysty kunnolla edes puhumaan. Mä sitten kannoin sulle limsaa vuoteeseen. Vasta illalla sä olit melko normaali, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Se oli vähän kuin mun eka pieru. Sä et edes kuullut sitä kun olit toisessa huoneessa. Silti mä häpesin. Teki mieli kuolla. Siinä pääsi ilma koko jutusta, nopeasti narahtaen. Ajattelin että tässäkö se oli. Tässäkö koko rakkaus. Niin mä ajattelin silloin kun sä makasit ja haisit vanhalle viinalle. Että tätäkö sä oletkin oikeasti. Sen jälkeen mä välttelin sua pari päivää. Päätin ettei mennä yhdessä kapakkaan.


Maastossa vaeltava esitys tutkii ja purkaa rakkauteen liittyviä myyttejä, kliseitä, käsityksiä ja uskomuksia. Ydinkysymys on selvä: Mitä on rakkaus?

Näytelmän teksti on syntynyt työryhmän yhteistyönä. Tyylilajin ja esityspaikan valinnalla ryhmä haluaa kyseenalaistaa paitsi rakkauteen, myös kesäteatteriin perinteisesti liittyviä luuloja ja oletuksia. Onko kesäteatterin aina oltava sisällöltään kevyttä ja muodoltaan musiikkipitoista? Voiko kesällä ulkotiloissa esitettävä teatteri olla myös pientä ja intiimiä?

Näytelmä on samalla osa laajaa rakkaus-teeman ympärille rakennettua Pappilanmäen-Kannusillanmäen monimuotoista ympäristötaidepolkutapahtumaa.

Ohjaus: Kaarlo Kankaanpää
Esiintyjät:
Ulla Anteroinen, Anna Henttonen, Lauri Katajamäki , Outi Koskelo, Tarja Koski, Lauri Lundahl, Simo Lyly, Essi Orava, Ida Saukkomaa, Gert Vimpari


Esitys lähtee liikkeelle Kannusillanmäellä sijaitsevan Sunan navetan pihasta ja vaeltaa Kannusillanmäen maastossa. Liikkuvasta toteutuksesta johtuen esitystä ei suositella liikuntarajoitteisille katsojille. - Kannusillanmäen kesäteatteri on
täällä.

 "Purkauksen" teksti ...

Kuvia treeneistä ... esse kirjoittaa ... Länsiväylä kirjoittaa ...

Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle

Kuvia "Purkauksen" treeneistä

(6 kuvaa)

Purkauksen kuvat © Jani Viljamaa/Minna Rahikka




Rakkauden sillalla. Vas. Anna Henttonen, Outi Koskelo.
Kuva © Minna Rahikka





Rakkauden kumpareella. Vas. Ulla Anteroinen, Anna Henttonen, Gert Vimpari, Simo Lyly, Lauri Katajamäki, Outi Koskelo, Tarja Koski, Essi Orava, Ida Saukkomaa.





Rakkauden ylämäessä Essi Orava.
Kuva © Minna Rahikka

 



Rakkauden ylämäessä Ida Saukkomaa.



Rakkauden ylämäessä Ulla Anteroinen.

Rakkauden ylämäessä Lauri Katajamäki.

Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle

esse 12.6.2008 (Espoon seurakuntien lehti)

"-- Ryhmän näkemys rakkaudesta ei ole vaaleanpunainen. Alkuhuuma kääntyy pian ällötykseksi. Hurmos vaihtuu krapula-aamuihin, röyhtäilyihin, pettymyksiin ja menneisyyden mörköihin.

 

Tämäkö on se ihminen, johon rakastuin? --"



Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle

Länsiväylä 1.6.2008



OIKAISU. Kristian Smedsin "Kullervo" oli Espoon kesäteatterin produktio,
ei Espoonlahden teatterin.

Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle

Simo Lyly: Vierailu (2008)

Esitettiin Matinkylän raittikarnevaalien Teatteripläjäyksessä 18.5.2008 (Matinkylän monitoimitalon teatteri)



Vierailu (2008). Leila (Toini Koski) ja Esko (Kari Hilvenius).



Me oltiin siinä hetken molemmat samaan aikaan elossa. Mä tunsin itteni jotenkin hirveen nuoreks, ja samalla vanhaks. Seuraavana aamuna sitä ei enää näkynyt, se oli lähtenyt. Hoitsu kertoi. Kaikki kävi kauheen nopeesti.



Vierailu
on realistinen näytelmä elämän ja kuoleman välissä. Se on tarina vanhasta naisesta, jota jo pidetään kuolleena, ja nuoresta pojasta, jonka sisus tekee kuolemaa, vaikka elämä vasta odottaa. Olemme täällä hetken - vierailemme - mutta ei pidä kuolla ennen kun on kuollut.

Sovitus ja ohjaus: Hanna Mykkänen
Käsikirjoitus: Simo Lyly

Rooleissa:

Esko - Kari Hilvenius
Jesse -Juho Jakka
Seppo - Petri Kainulainen
Natalia - Outi Koskelo
Leila - Toini Koski
Nina - Ida Saukkomaa
Mikko - Gert Vimpari
Emmi - Riina Väisänen

Valojen ja äänien ajo: Tarja Koski

 "Vierailun" teksti ...

Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle

Philip Ridley: Maailmankaikkeuden nopein kello (2007)

Esitykset 13.12.2007 - 22.1.2008 Matinkylän monitoimitalon teatterissa


Musiikkia, tanssia, hauskanpitoa, hassuja hattuja, paljasta pintaa, tarinankerrontaa ja muutenkin räjähtävää meininkiä. Puuma juhlii 19‑vuotissyntymäpäiviään! Tule mukaan… GRRrrrrrrrrrhh!!!


Philip Ridleyn “Maailmankaikkeuden nopein kello” on tarina äärimmilleen viedystä egoismista, narsismista ja toisten ihmisten hyväksikäytöstä. Toisaalta se on myös näytelmä rakkaudesta ja siitä, mitä kaikkea tämä voimakkain inhimillinen tuntemus voikaan saada meidät tekemään – niin hyvässä kuin pahassa.

Näytelmän aihepiiri tuskin voisi olla ajankohtaisempi. Altistumme päivittäin median luomille egoistisille ja ulkonäkökeskeisille arvoille. Meitä kutsutaan menestymään Idols tai Big Brother -tähtinä, ryppyvoidemainokset kieltävät ulkoisen vanhenemisen luonnollisena asiana ja normaalipainoisen on turha haaveilla mallin urasta.
”Maailmankaikkeuden nopein kello” näyttää, miten huteralla pohjalla tällaisille asioille perustuva minäkuva on, ja kuinka kuvan rapistuessa kärsii sekä ihminen itse että hänen ympärillään olevat.

Tietenkin näytelmä vastaa myös kysymyksistä suurimpaan: mikä on maailman­kaikkeuden nopein kello?

Näytelmä on temaattista jatkoa Espoonlahden teatterin viime kevään menestys­näytelmälle Gogolin ”Tarkastaja”. Siinä käsiteltyjä teemoja on tuotu nyt enemmän yksilön tasolle.

Ohjaus ja sovitus: Perttu Hangaslahti
Rooleissa: Anna Henttonen, Juho Jakka, Petri Kainulainen, Arja Viitikko, Riina Väisänen

Lavastus: Mirka Mylläri
Valosuunnittelu: Lauri Lundahl
Äänisuunnittelu: Sanna Haarala
Puvustus: Tiia Terviö
Valokuvat: Katri Saukonpää
Graafinen suunnittelu: Taika Mannila
Tuotanto ja markkinointi: Camilla Anderzen
Järjestäjät: Tarja Koski, Seija Kärkkäinen, Simo Lyly, Ida Saukkomaa, Eija Tikander

Suomennos: Maija Rantanen
Näytelmän esitysoikeuksia valvoo: Nordic Drama Corner Oy

"Kellon" ohjaaja avautuu ...


Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle


––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––

Kuvia “Kellosta”


 
Puuma (Riina Väisänen)
Kuva: Katri Saukonpää


Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle

"Kellon" ohjaaja Perttu Hangaslahti avautuu

13.3.2007

Elämme egoismin ja ulkonäkökeskeisyyden maailmassa. "Minä" on yleisin lähtökohta kaikille tekemisen motiiveille. Julkisuus on menestystä, ei enää menestyksen, uutteruuden ja lahjakkuuden sivutuote. Tosi-TV kukoistaa, ja kenestä tahansa voi tulla seuraava turha julkkis. Monet unelmat ovat nykyään luotuja tarpeita, joilla tehdään bisnestä. Toinen ihminen on välinearvo omaan onneen.

Itse olen eräänlainen egoisti-narsisti-hedonisti, joka pelkää vanhenemista enemmän kuin kuolemaa. Olen tällä hetkellä 25-vuotias ja ikäkriisin kourissa. Mitä tapahtuu kun kaltaiseni ihminen alkaa vanheta? On tapahduttava muutos. Mutta entäpä jos en pysty muuttumaan? Täytyykö lentää mikä-mikä-maahan, ettei ympäristö ala kärsiä?

Philip Ridleyn "Maailmankaikkeuden nopein kello" oli lukukokemuksena lähes yhtä järisyttävä kuin Sergi Belbelin näytelmä "Kuolemia", jonka tein taiteellisena opinnäytetyönä Helsingin Kellariteatteriin vuonna 2006. "Kello" puhuu Kuolemia-näytelmän tavoin juuri sellaisista asioista, joita itse joudun jatkuvasti käymään läpi, jotta pysyn henkisesti koossa.

Lukiessani "Kelloa" samaistuin Puuman hahmoon pelottavan paljon. Näin Puuman eräänlaisena painajaiskuvana kolmekymppisestä itsestäni, joskin tiesin kyllä, etten mihinkään vastaaviin tekoihin ikinä pystyisi. (Minut on sentään hyvin kasvatettu hyvin, ja järkeäkin on päässä.) Joka tapauksessa Puuman vanhenemisen pelko, ulkonäkökeskeisyys, egoismi ja myös vaikeudet kyetä empatiaan olivat tuttuja juttuja omasta elämästäni. Olen huomannut käsitteleväni taiteessani aina ainakin osittain itseäni, eli taiteen tekeminen ja kokeminen on minulle myös terapeuttista toimintaa.

"Kellon" luettuani ei siis ollut epäilystäkään enää, minkä näytelmän seuraavaksi ohjaisin Espoonlahden teatteriin. Raastavinta tässä kuitenkin oli se, että halukkaita näyttelijäkandidaatteja olisi ollut tarjolla huomattavasti enemmän kuin rooleja, ja jouduin tiputtamaan produktiosta pois myös henkilöitä, joiden kanssa olin työskennellyt edellisenä keväänä tehdessämme "Tarkastajaa". Produktiotamme vaivasi siis lähes koko prosessin ajan huono omatunto tästä asiasta. Selitin kuitenkin asian itselleni niin, että uskon ihmisten jossain vaiheessa ymmärtävän sen, että tärkeintä on tehdä esitys, jonka tekeminen tuntuu ohjaajalle tärkeältä, kuin joku "mikä-tahansa-esitys", johon pääsevät kaikki mukaan.

Omassa versiossani "Maailmankaikkeuden nopeimmasta kellosta" olen vaihtanut seuraavien henkilöiden sukupuolet: Puuma, Foxtrot ja Sherbet. Syynä tähän oli tarjolla olevat näyttelijät, ja pääsyynä se, ettei Puuman rooliin ollut sopivaa miesnäyttelijää. Näin jälkikäteen olen miettinyt, kuinka erilainen tekele siitä olisi tullut, jos näin ei olisi tehty. Osittain minusta tuntuu myös siltä, että tämän pakon edessä tehty sovitus voi olla jopa alkuperäistä mielenkiintoisempi. Ainakin se lienee uutta Suomessa.

Olen kuullut sanottavan, että jokainen taiteilija pyörittelee teoksissaan aina samoja teemoja, näin taitaa olla myös minun laitani, sillä näen omat kolme teatteriohjaustani (Sergi Belbel: Kuolemia, Nikolai Gogol: Tarkastaja ja Philip Ridley: Maailmankaikkeuden nopein kello) eräänlaisena temaattisena trilogiana, jossa osin sama tematiikka liukuu tässä järjestyksessä maailmankaikkeudelliselta tasolta yhteiskunnallisen tason kautta aina yksilön tasolle asti. Joskin tämä maailmankaikkeudellisuus, yhteiskunnallisuus ja yksilöllisyys on ollut mukana myös kaikissa näissä teoksissa.

Oma päämotiivini hakea teoksella Seinäjoen harrastajateatterikesään on saada teoksistani kritiikkiä. Kuinka voin koskaan kehittyä mihinkään suuntaan ohjaajana ilman rakentavaa kritiikkiä?

Perttu Hangaslahti


Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle

Hanna Mykkänen: kurkkudirektiivi.fi (2007)

Espoonlahden teatteri tuotti kesällä 2007 Eurooppanuoret ry:n toimeksiannosta seitsemän videoclippiä/sketsiä, joissa huumorin keinoin käsitellään EU:hun liittyviä myyttejä ja ennakkoluuloja.

Sketsit olivat keskeinen osa Eurooppanuoret ry:n "Nuoret Euroopan muutoksessa" -nuorisoprojektia kurkkudirektiivi.fi-nettisivustoa. Hanke valittiin Suomen edustajaksi tavoittelemaan nuorten eurooppalaista Charlemagne-palkintoa. Voittaja ratkaistiin Saksassa Aachenissa 29.4.2008. Palkinnon sai Unkarin projekti "Students without Boundaries".

Ideointi ja suunnittelu: työryhmä (ohjaaja ja näyttelijät)
Ohjaus ja käsikirjoitus: Hanna Mykkänen

Kuvaus: Sasha Silvala
Rooleissa: Ulla Anteroinen, Tarja Koski, Simo Lyly, Juhani Ojares, Essi Orava, Olli Pirskanen, Jani Väisänen, Riina Väisänen

Esitämme Eurooppanuoret ry:lle parhaat kiitokset ennakkoluulottomuudesta ja mahtavasta yhteistyöstä!

Esimerkki, EU:n tervapoliisi:

IXmYMmiFG8g

¹ Kaikki videoclipit / Eurooppanuoret

Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle 

Nikolai Gogol: Tarkastaja (2007)

Nikolai Gogol: Tarkastaja

Esitykset 12.4.2007 - 10.5.2007 Matinkylän monitoimitalon teatterissa

Tarkastaja on kaupungissa!

Pienessä venäläisessä kaupungissa kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on kasvanut ja korruptio kukoistaa. Eräänä päivänä kaupungin valtaapitävien viettäessä normaalia huoletonta elämäänsä kaupunkiin leviää huhu tarkastajasta. Paniikki saa vallan ja virkamiehet päättävät toimia pelastaakseen oman nahkansa. "Kadut on hetimiten siivottava roskasta ja laitapuolen kulkijoista…"

Näytelmä perustuu Nikolai Gogolin klassikkokomediaan ”Reviisori”. Espoonlahden teatterin tulkintana "Tarkastaja" tuo näyttämölle ihmiselämän irvikuvan. Oleellista ei ole, mihin näytelmän tapahtumat sijoittuvat. Oleellista on havainto siitä, millaista elämä voi pahimmillaan olla, kun ihminen on toiselle vain väline oman edun tavoittelussa. Ainoa, mikä merkitsee, on pinta – oli sisin miten mätä hyvänsä.

Uusi dramatisointi vahvistaa näytelmän traagista puolta, mutta toisaalta komiikka on ajankohtaisempaa. Näytelmän on sovittanut ja ohjannut Espoonlahden teatterille nuori lahjakas teatteri-ilmaisunohjaaja Perttu Hangaslahti. Suosittelemme näytelmää 15 vuotta täyttäneille.

Rooleissa: Ulla Anteroinen, Juho Jakka, Meku Kanniainen, Outi Koskelo, Tarja Koski, Simo Lyly, Essi Orava, Olli Pirskanen, Riina Väisänen

Valosuunnittelu: Paula Välilä
Äänisuunnittelu: Sanna Haarala
Lavastus/puvustus: Hanna Mykkänen ja työryhmä
Maskeeraus: Essi Orava ja Riina Väisänen
Koreografiat: Riina Väisänen
Valokuvat ja markkinointi: Minna Rahikka

Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle


––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
 
Kuvia “Tarkastajasta”


 
Kuvat © Minna Rahikka

Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle 

Simo Lyly: Parisuhteita - kohtaus eräästä harrastajateatterista (2007)

Esitys Matinkylän monitoimitalon teatterissa LA 26.5.2007
Matinkylän raittikarnevaalin teatterikatselmukseen tuotettu näytelmäkohtaus.


Espoolahden teatteri osallistui Raittikarnevaaleihin näytelmäkohtauksella ”Parisuhteita”, jonka teatterin jäsen Simo Lyly oli kirjoittanut ja yhdistyksen puheenjohtaja Hanna Mykkänen ohjasi.

Lyhyestä harjoituskaudesta huolimatta esitys meni loistavasti ja jopa vastikään teatteriin tullut harrastaja (Ida Saukkomaa) pääsi tuoreeltaan hyvin mukaan teatterin toimintaan. Lyhytnäytelmän teko katsottiin sen verran toimivaksi tavaksi tutustuttaa ihmiset Espoonlahden teatteriin ja teatterin osallistumaan tapahtumiin, joten jatkossakin on odotettavissa samanlaisia projekteja.

Rooleissa: Juho Jakka, Outi Koskelo, Essi Orava, Olli Pirskanen, Ida Saukkomaa, Riina Väisänen


Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle

Sofokles: Oidipus (2006)

Esitykset Matinkylän monitoimitalon teatterissa 25.3. - 22.4.2006.





Kadmoksen valtakunnassa leviää rutto. Vilja kuivuu ennen kypsymistään. Nälänhätä ja kapinointi uhkaavat. Kuningas Oidipuksen on pakko selvittää tuhon syyt. Oidipus on tragedia tuhosta, sokeasta uskosta kohtaloon, ehdottomuudesta ja itsepäisestä totuuden esiin kaivamisesta. Se kertoo rakkaudesta, häpeästä, valtataistelusta naamioiden takana ja itseään toteuttavista ennustuksista.


Sofokleen Oidipus hiljaisena, sanattomana näytelmänä.

Sovitus ja ohjaus: Matti Rasilainen

Lavastus, puvustus, muut naamiot, graafinen suunnittelu: Milja Valtonen

Valot: Satu Leskinen
Lintunaamio: Velda Parikkinen 


Rooleissa:

Oidipus / Juho Jakka

Kertoja, paimen / Irja Asikainen

Iokaste, Lintujumala, palvelija / Hanna Mykkänen

Kreon, Teiresias, lähetti / Simo Lyly

Tämä produktio valittiin Seinäjoen harrastajateatterikesään 2006.

Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle

Outi Ahola ja Erikka Jussila: Hypermarket (2005)

(Esitykset Ilves-teatterissa 21.1. - 5.2.2005.)


Supermarket Elovalinnan käytävillä syöksähtelevät niin asiakkaat, kuin Amorin nuoletkin. Hyllyjen välissä käydään ankaraa kamppailua parisuhdemarkkinoilla. Lihamestari halkoo sydämiä ja uusi luontaistuotemyyjä sekoittaa pakan Eden-sarjallaan. Hypermarket on romanttinen komedia ripauksella mustaa huumoria. Millä ehdoilla parisuhde syntyy, kestää ja kehittyy?

Käsikirjoitus: Outi Ahola ja Erikka Jussila
Sovitus ja ohjaus: Anu Puska

Lavastus, valo- ja äänisuunnittelu: Lauri Lundahl
Juliste ja käsiohjelma: Hannu Hurme
Puvustus: työryhmä

Rooleissa:
Irja Asikainen
Kari Hilvenius
Hannu Hurme
Suvi Jumppanen
Nina Kuujärvi
Mikko Lautiainen
Hinriikka Lindqvist
Simo Lyly
Hanna Mykkänen

Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle

Matti Rasilainen ja Ritva Tanhuanpää: Homo sapiens - viimeiset tutkimukset (2004)

Esitykset Matinkylän monitoimitalon teatterissa 7.2. - 13.3.2004.












"Olipa kerran mies, joka oli hyvin väsynyt. Hän oli ollut väsynyt jo pitkään, eikä muistanut, milloin tai miten kaikki alkoi..." Kollaasi ihmisestä ja yhteiskunnasta 2000-luvun alussa. Onko mahdollista toimia oikein maailmassa, jossa äly ja moraali kituvat viimeisillään?



Jatkoimme edelleen hedelmällistä taiteellista yhteistyötä ohjaaja Matti Rasilaisen ja kirjoittaja Ritva Tanhuanpään kanssa. Suuri osa näyttelijöistä oli näytellyt kahdessa edellisessä produktiossamme Suuressa banaanissa ja Usko, toivo, rakkaudessa. Uutena vahvistuksena saimme ryhmäämme Sari Savusen, jolla on pitkä kokemus laulamisen saralla. Teknistä osaamista joukkoomme toivat Antti Tanhuanpää ja Eeva Salmi, jotka suunnittelivat ja toteuttivat yhdessä esityksen valot. Salmi vastasi myös valojen ja äänten ajamisesta esityksissä. Ilkka Ojala, joka teki äänimaailman sekä AUKI- että Usko, toivo, rakkaus -produktiohin, jatkoi korkeatasoista sävellystyötään myös tässä produktiossamme. Lavastuksen suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi Taideteollisessa korkeakoulussa opiskeleva Milja Valtonen.

Aloitimme harjoitukset elokuussa. Harjoituspaikkoina olivat Matinkylän monitoimitalon teatterisali ja Kivenlahden koulu. Syksyllä harjoituksia oli 35 ja vuoden 2004 alussa 17. Harjoituskausi oli aiempia vuosia pidempi ja intensiivisempi keskiyön tuolle puolen ulottuvine harjoitussessioineen. Ensi-ilta oli 7.2.2004.

Harjoituskauden aikana opiskelimme ja tutkimme näyttelijäntyötä monipuolisesti ja venytimme omia tekemisen rajojamme. Keskeisin menetelmä oli improvisaatio, jonka ohella tutkimme muun muassa äänenkäytön ulottuvuuksia, tunneilmaisua, naamionäyttelemistä sekä fyysistä ilmaisua. Ritva Tanhuanpää osallistui harjoituksiin kirjuroimalla improvisaatiossa syntyneitä kohtauksia paperille. Näyttelijöiden tuottaman materiaalin lisäksi käsikirjoitus sisältää Tanhuanpään ja Rasilaisen kirjoittamia tekstejä. Lisäksi siinä on lainauksia muun muassa seuraavilta henkilöiltä: Breznev, Paul Davies, Lenin, Luther, Rosa Luxemburg, Marx ja Ulrike Meinhof. Lainauksia on myös Raamatusta, Koraanista, Nykysuomen sanakirjasta sekä erinäisistä tietosanakirjoista.

Lavasteiden päämateriaali on muovi eri muodoissaan. Maisema on pirstaleinen ja kummallinen, silti varsin symmetrinen. Homepurkit ympäröivät väsyneen ja ulkopuolisen hahmon. Teoreetikko vapauttaa purkillisen eläviä kärpäsiä. Seinät täyttyvät liiduilla piirretystä teoriasta ja kapinasta.

Teos on erittäin ajankohtainen ja yhteiskunnallisesti kantaaottava. Se on kollaasi ihmisestä ja yhteiskunnasta 2000-luvun alussa. Aikamme ihmiskuva piirtyy näyttämölle poliittisten läpileikkauksien ja teoreettisestn viitekehyksien halkoessa haparoivia ja eksyksissä olevia ihmisiä. Keskeisiä kysymyksiä ovat hierarkian luonne ja ihmisen suhde vallitseviin rakenteisiin ja toisiin ihmisiin. Miten voi toimia oikein maailmassa, kun moraali ja arvot kituvat viimeisillään? Yhteiskunnalliset kuvat seuraavat toisiaan uskonon, tieteen, politiikan ja psykologisen jargonin täyttäessä ihmisten mielen.Ulkopuolisuus, nöytyyttäminen ja vallankäyttö hakevat olomuotoaan ja kohdettaan. On oltava kiinni rakenteissa, vaikkei itse ymmärtäisi miksi. Viimeinen kuva yhteiskunnasta on raaka ja paljas. Ihmiset ajautuvat oman elämänsä ääritilaan, jäävät uskonnon tai tieteen alle, ruiskuttavat elimistöönsä kivunsiirtoa, kääntävät takkinsa - menevät rajojensa yli.

Homo Sapiens - Viimeiset tutkimukset paljastuu tutkimukseksi lajista, joka nimitti itseään homo Sapiensiksi. Ihmiset ovat kuolleet sukupuuttoon muutamia yksilöitä lukuun ottamatta. Näyttämö on koetila, jossa homo Sapiensit altistetaan ärsykkeille ja tutkitaan, miten he käyttäytyvät. Tutkija ja tutkijan kollegat ovat toisesta todellisuudesta, joka jatkaa olemassaoloaan energiakeskusten voimalla. Esitys alkaa rahanpolttorituaalilla. Zombie-ihmiset katsovat tyhjään, mutta ovat varmoja päämäärästään. Setelit palavat, mutta ihmisryhmä hajoaa yksilöiksi ja vastarinnoiksi. Esityksen lohduttoman maailmankuvan seassa pilkahtaa toivon kipinöitä, mustia aukkoja. Homo Sapiensit lähetetään jatkotutkimuksiin, joissa testataan muun muassa lajin risteyttämistä muihin löytyneisiin lajeihin, lajin taloidellisesti järkevää nelijalkaistamista sekä paloittelututkimuksen ulottuvuuksia.

Työryhmä jakoi jälleen tuotantovastuun. Tiedotuksesta vastasivat pääasiallisesti Sari Savunen ja Ritva Tanhuanpää. Markkinoinnissa käytetystä piirroksesta vastasi lavastuksen ja puvustuksen suunnitellut Milja Valtonen ja harjoitus- ja esitystilojen järjestämisestä Emilia Kokko ja Kari Hilvenius. Pukujen suhteen pitäydyttiin edelleen dogma-periaatteessa eli vaatteet löytyivät pitkälti näyttelijöiden omista kaapeista. Koko työryhmä osallistui markkinointiin ja muihin käytännön järjestelyihin.Esitystä markkinointiin mustavalkoisin A3 julistein ja lentolehtisin. Tiedotteita lähetettiin kaikkiin tärkeimpiin pääkaupunkiseudun medioihin.

Ohjaus, dramaturgia, käsikirjoitus: Matti Rasilainen
Käsikirjoitus, kommentointi, improjen kirjurointi: Ritva Tanhuanpää
Musiikki: Ilkka Ojala
Lavastus: Milja Valtonen
Valot: Antti Tanhuanpää ja Eeva Salmi

Rooleissa:
Laulaja / Sari Savunen
Väsynyt / Antti Hovilainen
Teoreetikko / Hanna Mykkänen
Kapinallinen / Emilia Kokko
Uskovainen / Suvi Jumppanen
Sotilas / Hannu Hurme
Psykologi / Irja Asikainen
Johtaja / Kari Hilvenius


(Teksti on lainattu vuoden 2003 toimintakertomuksesta. Kirjoittajana Emilia Kokko. - Kuva Milja Valtonen.)

Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle

Ritva Tanhuanpää: Usko, toivo, rakkaus (2002)

(Esitykset Matinkylän monitoimitalon teatterissa 23.11.2002 - 8.2.2003)


Missä ovat unelmat ja utopiat? Mihin ihminen voi asettaa toivonsa, jos yhteisöllistä toivottomuutta pidetään itsestään selvänä? Ja voiko kukaan enää laittaa toisten etua omansa edelle, kun kaikkein kattavin ihanne on "terve itsekkyys"?



Koska Suuri Banaani oli onnistunut produktio, päätimme jatkaa yhteistyötä ohjaaja Matti Rasilaisen ja kirjoittaja Ritva Tanhuanpään kanssa. Suurin osa mukaan tulleista näyttelijöistä oli esiintynyt myös Suuressa Banaanissa. Puuttuvat näyttelijät tulivat remmiin kuin itsestään. Äidin rooliin saimme Mialeena Leppälän työtoverin Irja Asikaisen. Hannu Hurme ja Hanna Mykkänen taas ottivat yhteyttä ohjaajaan, samoin teki myös Suvi Jumppanen, joka otettiin Mirka Vuoren tilalle tämän jouduttua keskeyttämään harjoitukset henkilökohtaisista syistä. Teknistä osaamista joukkoomme toivat Antti Tanhuanpää ja Visa, jotka suunnittelivat ja toteuttivat valot. Ilkka Ojala, joka teki äänimaailman AUKI-produktioon, jatkoi sävellystyötään ohjaajan toivomuksesta myös Usko, toivo, rakkaus -produktiossa. Pitkästä aikaa työryhmässämme oli lavastaja, Anna Karmala, joka on koulutukseltaan puuseppä.

Ritva Tanhuanpää kirjoitti käsikirjoituksen kesän aikana. Kantava lähtökohta tematiikalle olivat ideologiat ja niiden toteutuminen sekä Suomen nykytila. Tanhuanpää loi roolit yksilöllisesti sen perusteella, minkälaisia näyttelijöitä tuli mukaan. Harjoitukset aloitettiin 16. elokuuta ja 21. marraskuuta mennessä olimme harjoitelleet 44 kertaa. Harjoituspaikkoina olivat jälleen Matinkylän monitoimitalo ja Kannusillan teatterisali. Käsikirjoitus valmistui muutama viikko harjoitusten alkamisen jälkeen, mutta juoni ja dialogi täsmentyivät vielä harjoitusten myötä. Haimme roolihahmojen käyttäytymistä ja ajatusmaailmaa edellisvuoden tapaan improvisaatioon perustuvien harjoitusten kautta. Oma persoona oli roolityön luova voima.

Toteutus piirtää kuvaa tämän päivän Suomesta. Esitys kysyy, onko niin politiikassa kuin ihmisten arvomaailmassa sijaa aatteellisuudelle ja ideologioille. Mikä on suurta pyörää pyörittävä voima, kun lattapääyksilöt eivät välitä muusta kuin omasta edustaan? Raha, teknologia ja talouskasvu imevät pyörteeseensä tukahduttaen inhimillisyyden alleen. Tarinassa seitsemän nuorta on perustanut lukioaikanaan aatejoukon Kääpiöt keskeisenä päämääränään pyrkimys oikeudenmukaisuuteen. Aatteellinen paatos kiteytyy kääpiöpykäliin.

Kääpiöt tapaavat viisi vuotta myöhemmin, sillä heidät on kutsuttu aatejoukon keskushenkilön Robertin kotiin. Robert makaa onnettomuuden seurauksena koomassa, mutta isällä on idea, jonka vuoksi on syytä nostaa juhlamalja jos toinenkin. Kääpiöiden ideologia on murtunut ontuvaksi utopiaksi eivätkä nuorten ajatusmaailmat enää kohtaa. Robertin vanhemmat ja pikkuveli elävät omissa mahdottomissa todellisuuksissaan: pillerit ja rahat pitävät yllä elämän raameja. Aihepiiriä käsitellään ironian ja komiikan keinoin. Esitys herättää paljon syvällisiä kysymyksiä ja jättää niihin vastaamisen katsojan harteille.

Työryhmä jakoi jälleen tuotantovastuun. Tiedotuksesta ja lipunmyynnin organisoinnista vastasi Jutta Kaunisto, markkinoinnissa käytetystä piirroksesta Milja Valtonen ja harjoitus- ja esitystilojen järjestämisestä Emilia Kokko. Koko työryhmä osallistui markkinointiin ja muihin käytännön järjestelyihin. Työryhmä rakensi ja hankki lavasteet lavastajan ja ohjaajan johdolla. Puvustamisessa pitäydyttiin dogma-periaatteessa eli vaatteet löytyivät pitkälti näyttelijöiden omista kaapeista. Myynnissä avustivat Outi Ivaska, Ilkka Ojala, Minna Rahikka, Jenni Ryynänen, Laura, Mirka Vuori, Jaana Riikonen, äidit Kaunisto ja Jumppanen.

Esitystä markkinoitiin totuttuun tapaan värillisin A3-julistein ja flyerein. Markkinointikirjeitä lähetettiin muutamille alueen yrityksille ja Espoon koulujen äidinkielen opettajille. Tiedotteita lähetettiin kaikkiin tärkeimpiin pääkaupunkiseudun medioihin. Useissa lehdissä oli kuvallinen nosto menopalstalla. Alueuutiset kirjoitti esityksestä puolen sivun buffin värikuvalla ja ohjaajan haastattelulla ja Länsiväylä kirjoitti ison arvioivan buffin kenraaliesityksen perusteella. Espoon Seurakuntasanomissa oli pohdiskeleva analyysi. Kaikki kirjoitukset olivat kannustavia ja positiivisia.

Ohjaus: Matti Rasilainen

Käsikirjoitus: Ritva Tanhuanpää

Musiikki: Ilkka Ojala

Lavastus: Anna Karmala

Valot: Antti Tanhuanpää ja Visa G
 

Rooleissa:

Ella / Emilia Kokko

Jonna / Jutta Kaunisto

Mari / Milja Valtonen

Ville / Antti Hovilainen

Veera / Suvi Jumppanen

Lauri / Tony Vuori

Eero Toivonen / Kari Hilvenius

Leena Toivonen / Irja Asikainen

Niko / Hannu Hurme

Tarjoilija 1 / Mialeena Leppälä

Tarjoilija 2 / Hanna Mykkänen

(Teksti lainattu vuoden 2002 toimintakertomuksesta. Kirjoittajina Jutta Kaunisto, Emilia Kokko ja Milja Valtonen. -
Kuva Milja Valtonen.)

Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle

Ritva Tanhuanpää: Suuri banaani (2001)

Esitykset Matinkylän monitoimitalon teatterissa 17.11. - 15.12.2001


Tragikomedia jonka ruoska ei säästä satiirisilta iskuiltaan tusinaostareita, tosi-tv:tä eikä tavallisia tien tallaajia. Insesti, kuolema, syntymä, hulluss, hyväksikäyttö, rakkaus, hedonismi sekä vapaus ja sen puuten kietouvuta suureksi vyyhdiksi, joka sysää katsojat keskelle vuosikymmenten synkkää sykliä.



Keväällä keskustelimme teatterissa syksyllä valmistettavasta näytelmästä ja päätimme, että jotakin uutta on saatava aikaan. Minna Rahikan ideasta kutsuttiin haastatteluun Opistoteatteria jo vuosia ohjannut Matti Rasilainen esittelemään itsensä ja tapaansa työskennellä. Matti valloitti heti ensi tapaamisella niin hallituksen kuin jäsenistönkin ja yksimielisesti päätettiin palkata hänet syksyn produktion ohjaajaksi. Matilla oli "takataskussaan" kirjoittajatuttavansa Ritva Tanhuanpää, jonka kanssa hän oli jo aiemmin tehnyt yhteistyötä ja Matti tiesikin kertoa, että Ritvalla olisi "juttu" näytelmäksi dramatisointia varten. Kutsuimme Ritvan vielä kevään aikana esittelemään tarinansa ja niin 'Suuri banaani' alkoi syntyä.

Ritva kirjoitti neljään sukupolveen sijoittuvan tragikomedian sen pohjalta, ketkä näyttelijöistä ilmoittivat olevansa mukana syksyn produktiossa. Hyppy tuntemattomaan oli alkanut ja ensimäississä harjoituksissa 24.8. tekstin ollessa valmis olimme varmoja, että valinnat olivat oikeita. Kesän aikana ihmisten elämäntilanteet olivat taas muuttuneet, ja yksi miesnäyttelijöistä ei voinutkaan tulla mukaan produktioon. Turvauduimme helsinkiläisen teatteri Kultsan puoleen, josta saimmekin vierailijan. Ongelmia aiheutti myös perinteisesti valo- ja äänitekniikasta huolehtivien ihmisten puuttuminen. Apu löytyi onneksi Antti Kohin oppilaista Ressun lukiosta.

 

Suurta banaania harjoiteltiin yhteensä 42 kertaa elo-marraskuussa. Harjoituksia oli niin Matinkylän monitoimitalon kokoustilassa kuin teatterisalissa ja Kannusillan teatterisalissa vähintään neljä tuntia per kerta. Ensi-illan lähestyessä harjoituksia oli useamman kerran viikossa ja urheat teatterille omistautuneet näyttelijät antoivat itsestään kaiken aina yön pikkutunneille asti venyneissä treeneissä. Ohjaaja rakensi roolit pitkälti näyttelijöiden oman improvisoinnin tuottaman materiaalin varaan. Kirjailija oli antanut näyttelijöille ja ohjaajalle vapauden muokata tekstiä. Hän kävi itse seuraamassa harjoituksia ja muutti jonkin verran juonen kulkua ja repliikkejä.

Näytelmän juoni porautuu nykyaikaan. Suuren banaanin suuri ruoska ei säästä satiirisilta iskuiltaan euroajan loistonsa alle hukkuvia tusinaostareita - oho! nousukausi ei kestäkään ikuisesti, mutta kestääkö ystävämme Iso Omena? Myös Real TV -vouhotus ja ihmisten yksinäisyydellä retostelu saavat oman sivalluksensa. Kaikista vähiten näytelmä säästää pientä tavallista ihmistä, joka sukupolvesta toiseen ajautuu pahoihin tekoihin ja niiden uhriksi. Insesti, kuolema, syntymä, hulluus, hyväksikäyttö, rakkaus, hedonismi sekä vapaus ja sen puuten kietoutuvat suureksi vyyhdiksi, joka sysää katsojat keskelle vuosikymmenten synkkää sykliä. Performanssitaiteilija on häkessä, näyttelijä on häkissä - katsoja on häkissä. Juonen rakenne on moderni: se liikkuu eri aikatasoilla antaen niiden leikkautua toisiinsa vapaasti, asiat kerrotaan usean eri henkilön näkökulmasta ja tarinan tematiikka on moninainen. Sanalla sanoen, Espoonlahden teatteriyhdistys ry on tehnyt todellisen löydyn ja on jatkava tällä löytejen kunniakkaalla tiellä.

 

Kuten aiemmissakin teatterin produktioissa työryhmä jakoi päävastuun tuotantotehtävistä. Erityismaininnan ansaitsevat tuotanto- ja markkinointipuolella Jutta Kaunisto sekä visualisoinnissa monilahjakkuus Milja Valtonen. Toki kenenkään panosta ei ole väheksyminen.

Suuressa banaanissa olivat mukana seuraavat henkilöt:

Teatterimme pitkäaikainen ja kaikkitietävä touhutäti Minna Rahikka oli onneksi jälleen tukemassa, järjestelemässä, valokuvaamassa, myymässä lippuja ja kahvia sekä auttamassa aina tarvittaessa. Puvustus ja lavastus saatiin pääosin teatterin varastolta ja näyttelijöiltä. Häkin suunnitteli ja rakensi Timo Ivaska ja roskalaatikko saatiin lainaksi Nuorisoteatterilta. Käsiohjelman piirsi ja taittoi Minna Valtonen, joka vastasi myös muusta graafisesta suunnittelusta. Valaistuksen suunnitteli ja toteutti Teppo ja äänistä vastasi Mikael yhdessä ohjaajan kanssa.Lipun myynnin ja buffetin organisointivastuu oli Outi Ivaskalla. Myynnissä avustivat Minnan lisäksi Antti Kohi, Peter Norra, Anna-Liisa Kuisma, Jenni Ryynänen, Ilona Tuominen, Anna-Kaisa Ivaska sekä Annuka Alho.

 

Esitystä markkinoitiin A3 julisteilla ja A4 monisteilla sekä erilaisin flyerein sekä Espoon harrastajateattereiden yhteisessä Kohtauksia -tapahtuman esitteessä, joita jaettiin n. 2300 kappaletta Matinkylän alueella ja Espoon kirjastoihin ja muihin kulttuurikohteisiin. Niin sanottu minne-mennä -ilmoittelu onnistui hyvin, vain kerran oli ilmoitukset jääneet pois lähes kaikista lehdistä. Netissä hakurobotti löysi Suuren banaanin monestakin paikasta, joista mainittakoon Aktivist ja Kulttuuriuutiset. Myös teatteri Musta Aukon sivuilla oli ennen ensi-iltaa mainos (Kohtauksia -tapahtuman sivuilla). Lehdistö huomioi Suuren banaanin näyttävästi. Alueuutiset ja Seurakuntasanomat kirjoittivat pienen puffin. Länsiväylä puffasi näytelmää Kohtauksia -tapahtuman jutussa ja kirjoitti lisäksi arvostelun. Myös Seurakuntasanomat kirjoitti arvostelun ja Espoonlahden Taide- ja Mediapajan työharjoittelija netti-Periferiaan.

 

Suuri banaani -seurua markkinoi näytelmää myös 10.11. järjestetyssä kauppakeskus Iso Omenan järjestötapahtumassa jaellen mainoksia rooleissaan ja roolipuvuissaan. Näyttelijät saivat osakseen hiukan negatiivista palautetta, mikä ei johtunut näyttelijöistä vaan Iso Omenan selvästikin jäykästä suhtautumisesta teatterilaisiin. Vahtimestarit jopa kielsivät flyereiden jakamisen kauppakeskuksessa ja kumpikaan kauppakeskuksen marketeista ei halunnut ottaa teatterilaisia tiloihinsa hedelmävaakojen viereen jakamaan näytelmän mainoksia banaaneja ostaville asiakkailleen.


Suuri banaani sai katsojilta runsaasti positiivista palautetta ja mikä ilahduttavinta voitaneen todeta, että katsojissa oli paljon nuoria. Suuren banaanin kahdeksassa näytöksessä oli katsojia 258. Esityksen keskimääräiseksi katsojaluvuksi saatiin 32. Näytelmän ensi-illan ollessa taas pikkujouluajan kynnyksellä yksi näytöksistä peruutettiin, koska yleisöä ei lauantai-illan esitykseen saapunut. Näytelmällä pyrittiin myös Työväen näyttämöpäiville, mutta valitettavasti se ei tullut valituksi. Selittelyt ovat turhia, mutta yhtenä syynä voitaneen pitää sitä, että valitsijaraadin edustaja kävi katsomassa näytelmän harjoituksia noin 3 viikkoa ennen ensi-iltaa, jolloin näytelmä oli vielä melkoisen keskeneräinen.

Ohjaus: Matti Rasilainen

Käsikirjoitus: Ritva Tanhuanpää
 

Rooleissa:

Valtteri Pietavirta alias Roska / Antti Hovilainen

Helene Ström-Luoma / Mirka Vuori
Anna Luoma eli Hullu-Anna / Emilia Kokko

Henri Ström / Kari Hilvenius
Sylvi Ström / Sirpa Seire
Laura Kaipainen-Hoeg / Mialeena Leppälä

Pinja Kaipainen / Jutta Kaunisto

Maria Pietarinen / Milja Valtonen

Jussi Aropolku / Tony Nyberg

Toimittaja / Outi Ivaska

Kukka Kokkonen eli ohikulkija / Maaria Kujala

(Teksti on lainattu vuoden 2001 toimintakertomuksesta. Kirjoittajana Emilia Kokko, Outi Ivaska ja Minna Rahikka.)

Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle

––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––

Kuvia ”Banaanista”

  

Kuvat © Minna Rahikka

Takaisin Aikaisempia produktioita / Etusivulle